Kivikaudesta sulttaanien aikaan
Mitä voisi antaa naiselle, jolla on jo kaikkea? Sitä pohti myös Rooman keisari Markus Antonius valitessaan häälahjaa tulevalle puolisolleen, Egyptin kuningatar Kleopatralle. Hän päätti antaa Alanyan, silloisenCoracesiumin.
Alanyan kuuluisin ranta onkin nimetty kuningattaren mukaan Kleopatran rannaksi. Pitkän historiansa takia Alanya on valittu UNESCO:n maailmanperintölistalle.
Ensimmäiset asukkaat tulivat Alanyan niemelle jo kivikaudella, yli 20.000 vuotta sitten. Kreikkalaisen historioitsija Herodotuksen mukaan ensimmäinen kaupunki perustettiin Troijan sodan jälkeen, kun sodasta palaavat sotilaat asettuivat silloisen Pamfylian ja Kilikian rajoille.
Merirosvot pitivät Alanyaa eli tuolloin Coracesiumia otteessaan ennen roomalaisten tuloa. Bysanttilaisten hallintokauden aikana kaupunkia kutsuttiin Kalonorokseksi. Seldžukkisulttaani Alaaddin Keykubat ihastui Kalonorokseen niin, että kohotti sen Anatolian alueen tärkeimpien satamakaupunkien joukkoon ja nimesi sen itsensä mukaan Alaiyeksi.
Nykyisen nimensä kaupunki sai tarinan mukaan Turkin ensimmäiseltä presidentiltä, Mustafa Kemal Atatürkilta. Kerrotaan, että Atatürkin vieraillessa Alaiyessa, hän sattui kuulemaan kaupungin nimen väärin ja kirjoitti sähkösanomaan Alanya. Kaupunkilaiset halusivat kunnioittaa Atatürkin vierailua, ja nimesivät kaupunkinsa Alanyaksi.
Alanyan linnoitus on kaupungin tunnus
Alanyan maamerkki, seldžukkisulttaani Alaaddin Keykubatin 1300-luvulla rakennuttama linnoitus kohoaa Alanyan niemekkeellä, 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Linnoituksen kuuluu 93 tornia, 140 sakarareunaista rintavarustusta sekä pitkin poikin niemekettä kiemurtelevat muurit, joiden pituus on yhteensä 6500 metriä.
Linnoitus on suojelukohde. Sen sisin ja keskimmäinen varustus on museoitu. Sisimmän linnoitusrakennelman tärkeimpiä rakennelmia ovat sulttaanin palatsin rauniot ja apilanmuotoinen, alun perin 600-luvulla rakennettu kirkko. Linnoituksen tutustumiskierros päättyy yleensä Adam Atacağiin eli “miehenheittotorniin”.
Tarinan mukaan kuolemaantuomituille rikollisille annettiin tornissa viimeinen mahdollisuus. He saivat heittää mereen kolme kiveä, ja jos ne lensivät suoraan veteen, heidät armahdettiin. Jos joku kivistä iskeytyi rantakallioihin, rikolliset heitettiin katapultilla mereen. Myös linnoituksen lukuisat moskeijat, Sitti Zeynepin hauta sekä bysanttilaiset kirkot ovat vierailemisen arvoisia. Linnoituksen alapuolella on kuuluisa Punainen torni ja telakka. 1700-luvulla elänyt turkkilainen matkailija Evliya Celebi on nimennyt Alanyan "säiliöiden kaupungiksi", sillä linnoituksen muurien sisäpuolella on 420 vesisäiliötä, osa käytössä vielä tänäkin päivänä.
Punainen torni puolusti linnoitusta
Sulttaani Alaaddin Keykubat rakennutti Punaisen tornin suojaamaan kaupungin telakkaa ja linnoitusta. Tornin aukoista kaadettiin valloittajien niskaan mm. kuumaa tervaa. Kahdeksankulmaisen tornin korkeus on 33 metriä ja halkaisija 29 metriä. Ennen huipulle kiipeämistä on hyvä tietää, että edessä on 85 porrasta.
Telakalla tehtiin sotalaivoja
Ahkera sulttaani Keykubat rakennutti myös Alanyan telakan vuonna 1228. Telakan etuosassa on viisi, holvikaarilla toisistaan erotettua osaa. Telakan pituus on 56,5 metriä ja syvyys 44 metriä. Telakan suojissa rakennettu vahva sotalaivasto oli edesauttamassa sitä, että Alaaddin Keykubatista tuli kunnioitettu ”kahden meren sulttaani”.
Asevarustamo telakan varjossa
Asevarustamo sijaitsee telakan vieressä. Se rakennettiin kalliolle, kymmenen metriä merenpinnan yläpuolelle vuonna 1227. Kolmikerroksinen rakennus on tehty jyhkeistä kiven murikoista. Asevarustamolla valmistettiin tykkejä ja kanuunoita taistelulaivoihin ja telakan puolustukseen.
